English German French Italian Dutch Hungarian Romanian Finnish    
 ITCCA Europe  Alkuperäinen Yang-tyyli  Kuuluisia mestareita  Yang Lu-ch'an  

Yang Lu-ch'an (1799-1873)

Yang Lu Chan syntyi alkujaan Yongnianissa, Henanissa, ja oli todella köyhä nuorena. Hän teki kaikenlaisia hommia päätyen lopulta sellaisen apteekkarin oppipojaksi, joka oli myös Chen Chang Hsingin poikien kotiopettaja. Nuori Yang lähetettiin sitten apulaiseksi Chenin talouteen, tai hän vain ystävystyi kahden pojan kanssa. Kummin päin tahansa, hän näki Chen-nyrkkeilyä ja hänet luultavasti voitettiin ystävällismielisessä ottelussa. Ulkopuolisen oli kuitenkin mahdotonta oppia suvun tyyliä. Niinpä Yang Lu Chan katseli ja tutki vaivihkaa Chenin perheen yöllisiä, salaisia harjoituksia. Hänestä tuli piankin varsin taitava tässä opitussa salaisuudessa. Kun hän sitten näki kerran Chen Chang Hsingin antamat julkiset oppitunnit, hän ei voinut pidätellä itseään ja huomautti nyrkkeilyn heikosta laadusta. Hänet laitettiin tietenkin kokeeseen, jossa hän löi Chenin oppilaat ja pojat. Hän tunnusti katselleensa ja harjoitelleensa yksin ja taitavansa kaiken näkemänsä. Varsin vaikuttuneena Chen Chang Hsing otti hänet oppilaakseen ja Yang palasi vielä myöhemminkin oppimaan lisää ja hänelle opetettiin lisää salaisuuksia, minkä jälkeen hän tuli tunnetuksia Yang Wu Di’nä, Yang Lyömättömänä. Yangin sanottiin olleen niin notkea, että hän kykeni poimimaan kolikon suuhunsa lattialta käärme ryömii -asennossa ja että hän kykeni tekemään koko muodon pöydän alla. Hän oli niin nopea, etteivät hänen vastustajansa tienneet, mikä heihin osui, puhumattakaan mikä tekniikka. Kerran hän heitti nuoren haastajan 10 metriä huoneen poikki vain nauraen ja hengittäen voimallisesti ulos, kun nyrkkeilijä löi häntä vatsaan. Hän kykeni keskittämään chi’nsä hyvin pienelle alueelle salamannopeasti, saavutus johon ainoastaan hänen poikansa ja pojanpoikansa kykenivät. Toinen ällistyttävä kyky näyttää olleen jotakin levitaation kaltaista, ja tietenkin hänellä oli takertuvan chi’n ylittämätön taito: kun kontakti on kerran tapahtunut, vastustaja ei pääse irti vaikka yrittäisi mitä. Yang Lu Chan ei halunnut saada vihollisia, joten hän yritti aina saada vastustajansa tappion näyttämään mahdollisimman vähän nöyryyttävältä; hän halusi olla tässä vähintään kolme kertaa parempi kuin vastustajansa. Hän tarvitsi tätä kykyä paljon, kun hänestä tuli keisarillisen perheen ja vartijoiden virallinen ohjaaja. Hänestä tuli haasteiden kohde, ja hän joutui luonnollisestikin taistelemaan (kerrotaan, että hänellä oli kaksintaistelu jopa Tung Hai Chuanin, pakuan perustajan kanssa, ja että hän pani lopputuloksen näyttämään tasapeliltä ollakseen suututtamatta mahtavaa eunukkia).

Kerran eräs munkki saapui odottamatta Yang Lu Chanin ovelle Pekingissä. Hän oli voimakasrakenteinen ja yli 180 senttiä pitkä. Munkki tervehti Yang Lu Chania ja ilmaisi suuren ihailunsa. Mutta mestari Yangin vastauksen aikana munkki ampaisi äkkiä häntä kohti kuin tykinkuula nyrkit yhteen puristettuina. Mestari Yang väisti kääntämällä rintansa ja läpsäytti kevyesti hyökkääjän nyrkkiä omalla pehmeällä kämmenellään, jolloin munkki lensi taaksepäin kuin salaman iskemänä ja päätyi seinäverhon taakse. Häneltä kesti kauan päästä ylös ja hän sanoi hyvin juhlallisesti: ”Olen ollut äärimmäisen töykeä, antakaa minulle anteeksi”. Mestari Yang kutsui yhtä kaikki munkin juttusille. Hänen nimensä oli Ching Te ja hän oli shaolin-nyrkkeilijä. Munkki kysyi: ”Miksi tulin yllätetyksi enkä kyennyt näyttämään taitojani?” Mestari Yang vastasi: ”Se johtuu siitä, että olen aina varuillani.” Munkki kysyi: ”Kuinka kykenitte vastaamaan niin nopeasti?” Mestari Yang sanoi: ”Tätä kutsutaan energian lähettämiseksi kuin ampuisi nuolen (fa jing)”. Munkki sanoi: ”Olen kierrellyt monia maakuntia ja tavannut monia mestareita, mutten ole koskaan kohdannut vertaistanne. Olkaa hyvä ja opettakaa minua.” Mestari Yang ei vastannut heti vaan näki varpusen lentävän ikkunasta sisään. Hän pyydysti linnun nopeasti ja sanoi munkille: ”Aion hieman leikkiä tämän linnun kanssa.” Silitettyään lintua vakuuttaakseen sille, ettei aikonut vahingoittaa sitä, hän veti vasemman kätensä pois ja antoi sen istua vapaasti oikeassa kädessään. Kun lintu yritti nousta ilmaan, se ei voinut, sillä mestari Yang kuunteli sen äärimmäisen hienovaraista energiaa, kun se suoristi jalkansa lähteäkseen liikkeelle, ja laski kättään vastaavasti niin, että varpusen oli mahdotonta päästä ilmaan – siitäkin huolimatta, että se räpytti siipiään. Kun lintu oli yrittänyt tätä kolme kertaa, munkki huudahti: ”Mestari Yang, taitonne on tosiaankin ihmeellinen!” Mihin mestari Yang vastasi: ”Siinä ei ole mitään, mitä pitäisi kutsua ihmeelliseksi. Jos ihminen harjoittelee taijiquania oikealla tavalla pitkän aikaa, koko kehosta tulee niin kevyt ja herkkä, ettei siihen voida lisätä edes höyhenen painoa laittamatta koko kehoa liikkeeseen, eikä edes kärpänen pääse siitä irti. Siinä kaikki.” Munkki viipyi kolme päivää ja lähti sitten hissuksiin.

Mestari Yang sanoi usein fa jingistä: ”Energia vapautetaan, mutta henkinen jatkuvuus (yi) säilyy, aivan kuten lootuksen juuri on rikki mutta kuidut ovat yhä ehjät.”

Mestari Yang käveli kerran useita kortteleita ystävän kotiin heti voimakkaan sateen jälkeen. Kun hän saapui perille, ystävä huomasi, ettei mestari Yangin kengissä ollut jälkeäkään mudasta…

Pekingistä länteen asui vanha varakas mies nimeltä Chang, jolla oli valtava maatila, jota ihmiset kutsuivat Changin pieneksi prefektuuriksi. Hän hyvin kiinnostunut taistelulajeista ja piti lukuisia nyrkkeilijöitä henkivartijoina. Hän kuuli mestari Yang Lu Chanista ja pyysi Wu Lu Ching-nimistä ystävää järjestämään tälle kutsun. Yangin saapuessa Chang näki pienen miehen, joka ei näyttänyt erityisen vahvalta, jolla ei ollut näyttäviä lihaksia, joka käyttäytyi pidättyväisesti ja jolla oli koruttomat vaatteet. Chang tilasi vieraan kunniaksi vain pienen illallisen, ilman suuria juhlallisuuksia. Mestari Yang ymmärsi tämän ja joi yksinään, nauraen hiljaa itsekseen. Tähän tyytymättömänä Chang sanoi hänelle: ”Olen usein kuullut nyrkkeilijöideni puhuvan teistä pelonsekaisella kunnioituksella, mutta voidaanko tätä pumpulinyrkiksi tai taijiquaniksi kutsuttua pehmeää taitoa todellakin käyttää voimakkaiden nyrkkeilijöiden lyömiseen?” Mihin mestari Yang vastasi: ”On kolmenlaisia miehiä, jotka on vaikea lyödä, nimittäin ne jotka on tehty raudasta, pronssista ja puusta (tarkoittaen valettuihin patsaisiin viittaavaa kiinalaista sanaleikkiä), mutta kaikki muut eivät ole mikään ongelma.” Chang sanoi ”Minulla on 30 nyrkkeilymestaria ja Sifu Liu on heistä paras. Hän pystyy nostamaan 200 kiloa. Mitä jos mittelisit voimia hänen kanssaan?” Mestari Yang suostui ja Liu hyökkäsi välittömästi nyrkit ilmassa viuhuen. Mestari Yang ohjasi oikealla kädellään Liun nyrkin sivuun ja taputti vasemmalla kädellään kevyesti Liun rintaa lennättäen hänen kolme metriä taaksepäin. Chang tilasi välittömästi suuren juhla-aterian mestari Yangin kunniaksi, joka sanoi: ”Nyt näet selvästi, ettei pelkkä lihas ratkaise.” Chang piti silloin itseään Yangin oppilaana.
Kun mestari Yang oli Pekingissä, dim shueh-mestari (hermopisteisiin iskeminen) tuli testaamaan taitojaan. Hän hyökkäsi koettaen tarttua mestari Yangia käsivarresta, joka vain pysäytti hyökkäyksen. Käyttäen hyväkseen otetta, jolla toinen oli tarttunut hänen ranteeseensa (jänteisiin tarttumistekniikka), hän tempaisi tämän maahan. Sitten hän käytti neula merenpohjassa –liikettä iskeäkseen erästä rinnassa olevaa pistettä, mikä sai dim shueh –mestarin häviämään. Koska tämä ei kyennyt ojentamaan sormiaan tai nousemaan ylös, tämä tunnusti tappionsa ollen vahingoittumaton. Mestari Yang sanoi hänelle: ”Älä ole häpeissäsi. Muista monen vuoden harjoittelusi, sillä ilman sitä olisit varmasti loukkaantunut vakavasti. Mutta ethän opeta minulle enempää hermopisteisiin iskemistaitoasi?”

Johonkin aikaan, kun Yang ei ollut vielä kuuluisa, hän työskenteli satamatyöläisenä. Kerran parisenkymmentä miestä hyökkäsi väijyksistä hänen kimppuunsa, koska hän ei halunnut liittyä paikalliseen satamajengiin. Koska vastustajia oli suuri määrä yhdellä kertaa, mestari Yangin olisi pitänyt vahingoittaa vakavasti ainakin joitakin heistä. Niinpä hän päätti vain kietoa viittansa ympärilleen, kääriytyä palloksi ja antaa heidän hakata itseään. Seuraavana päivänä, kun hän oli töissä tavalliseen tapaan ilman loukkaantumisen häivääkään, kukaan hänen hyökkääjistään ei ollut töissä. He olivat kaikki sairaina.

Kun mestari Yang oli yhä Yongnianissa ja palannut juuri Chen-kylästä, kuuluisa nyrkkeilymestari halusi testata taitojaan hänen kanssaan. Nyrkkeilijä ehdotti, että he istuisivat kumpikin jakkaroilla asettaen oikeat nyrkkinsä vastatusten. Hieman myöhemmin nyrkkeilymestari hikoili ja vapisi runsaasti, samalla kun hänen tuolinsa natisi ja miltei hajosi – kun taas mestari Yang istui yhä rennosti paikallaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, juoden vasemmalla kädellä teetä. Kun nyrkkeilijä oli luovuttanut, mestari Yang sanoi: ”Tämän mestari on erinomaisen taitava. Hänen tuolinsa vain ei ole yhtä hyvin tehty kuin minun.”

sitemap | contact | editorial details | copyright | guest nb.: